Hylsytarinoita: Rannikkolinnakkeen majohajo

Varuskunnat ovat varsinkin asevelvollisuusarmeijan omaavissa maissa monella tapaa aivan omaa luokkaansa olevia läpileikkauksia yhteiskunnista. Niissä näkee aivan jokaisen tyyppisiä ihmisiä erilaisilta asuinalueilta, kaupungeista, kulttuureista sekä perhetaustoista.

Näin on myös tässä hylsytarinassa, joka sijoittuu Helsingin Isosaaren rannikkolinnakkeelle about "nollarin" puoliväliin, eli 2000-vuosikymmenelle. Helsingin Isosaari oli tuolloin - nykytilanteesta poiketen - täysin siviileiltä suljettu ja aktiivisessa valmiudessa oleva sotilassaari merivalvonta-asemineen sekä rannikkotykistöpattereineen.

Saarella vietetty elämä oli hyvinkin leppoisaa, varsinkin alokasajan lämpiminä kesäpäivinä. Isosaarta kutsuttiin toisinaan erityisesti läheisellä Santahaminan saarella palvelleiden varusmiesten toimesta liikanimellä "Suklaasaari", kuvaamaan rennommalta vaikuttanutta ilmapiiriä 9-reikäisine golfkenttineen sekä pienemmälle varusveijarimäärälle räätälöityine mukes-ruokalistoineen. Ruoka maistui, sauna lämpeni ja lämpimät kesäillat olivat miellyttäviä itse kullekin.

SA-intin P-kaudelta monille tuttu Marssi- ja majoitusharjoitus järjestettiin myös meille suklaasaarelaisille, tai ainakin yritettiin järjestää. Skappareita ei nimittäin näkynyt harjoituksien alkaessa missään, joten alikessut pitivät jöötä alokkaille improvisoiduin menetelmin. Santahaminan mukesin takapihalla lojunut siirtolava tuli tuona päivänä monelle kovin tutuksi jutuksi, koska siihen harjoiteltiin ajoneuvoon nousua oikeastaan yksi kokonainen aamupäivä.

Paljon oli myös odottelua, seisoskelua sekä yleistä ihmettelemistä. Juuri oivallisia tilanteita eeppisten tornihuhujen leviämiseen, kuten vaikkapa sellaisten, että skapparit olisivat saunoneet itsensä edellisenä iltana sen verran kovaan kuntoon, että yksi heistä oli nähty vielä aamusta lauttalaiturille siirtyessämme golfkentän greenille nukahtaneena. Mene ja tiedä, kelit oli lämpimät ja lämpöhalvaus voi yllättää parhaitenkin varautuneen nesteyttäjän.

Marssi- ja majoitusharjoitus eli "majohajo" saatiin lopulta silti jonkinlaisella suklaasaaren kunnialla loppuun, kun Santiksen kuskit veivät meidät läheiselle parkkipaikalle Yliskylään. Täältä jalkautuen marssimme iki-ihanissa M85-tetsareissa muutaman kilometrin verran Laajasalon lenkkipolkuja sekä rantoja pitkin takaisin Santahaminaan, mistä odotti venekyyti takaisin Isosaareen.

Harjoituksen päätteeksi leiriydyimme kasarmin takapihalle, tarkemmin ottaen tupakointikatoksen taakse. Silmäni kirkastuivat entistäkin konkreettisemmin armeijoiden todellisuuteen ihmisten monipuolisista taustoista sekä "vaikuttavista aineista", kun kuulin PJ-telttoja viritellessämme ja roskia siivotessamme erään maaseudulta kotoisin olleen alikersanttimme aidosti hämmästyneet, yllättyneet ja autuaan tietämättömät sanat: "Kuka vittu on tunkenu kynän pulloon?"

Siinä kohtaa me kaupunkilaispojat päästiin hihittelemään oikein kunnolla.