Achtung, länsirintamalta ei mitään uutta, mutta jotain häkellyttävän hienoa vanhaa kylläkin. Meidän aarrehait taistelivat tiensä läpi radioaktiivisen zombijoukon syvälle hylätyn ydinbunkkerin syövereihin ja toivat päivänvaloon melkoisen arkeologisen löydön: alkuperäisiä Bundeswehrin huopia, joita nykyään ei saa juuri mistään, ja jos saa, ne maksavat palan sieluasi. Kaiken lisäksi yksikään bundesmosuri ei ole näitä käyttänyt, sillä huovat uinuivat varastossa odotellen lopullista Götterdammerungia.
Kylmästä sodasta tuli Länsi-Saksassa edes aavistuksen lämpimämpi, kun kääriytyi tällaiseen muhkuun huopaan. Muurin paremmalla puolella ei nimittäin peitteiden suhteen pihistelty. Mitä me näitä vilkuiltiin, planketteja näyttäisi olevan ainakin vuosilta 1962-66 ja useammalta valmistajalta. Sen vuoksi koot ja yksityiskohdat saattavat hiukan vaihdella. Kulmassa olevassa infolapussa lukee 200 x 210 cm, mutta rehellisempi koko on 200 x 200 cm plus/miinus einige sentti. Ilmeisesti se ei ole niin justiinsa bundesmittarilla, kun joka tapauksessa näiden alle mahtuu isompikin kaveri.
Väriltään nämä ovat vihreähkön kaltaisia. Osa vihreämpiä, osa ruskeampia. Huovassa lukee "Bundeseigentum", eli armeijan omaisuutta, joko viininpunaisella tai harmaalla. Muitakin vaihtoehtoja saattaa olla, joten suhtaudu näihin vähän kuin keräilykortteihin. Osta läjä ja huijaa kavereillesi ne yleisimmät. Villapitoisuutta ei ole ilmoitettu, mutta tuntuisi melko korkealta. Paino vaihtelee ainakin välillä 2,7 - 2,9 kg. Näiden kanssa ei viilailla grammoja vaan lapioidaan kiloja.
Miksi ostaisin tämmöisen painavan ja tilaa vievän kummastuksen, saattaa joku harhaanjohdettu kenties kysyä? No tietäjät tietävät, ja ne jotka eivät tiedä, varmaan sitten ostavat jonkun polyesteriviltin. Paksut villahuovat ovat tosi harvassa ja semmoinen on kuin nallekarhun syleily, puhumattakaan siitä, että tämmöinen toimii näyttävänä torkkupeittona, seinäryijynä, mattona tai pussilakanan kanssa ihan makkarissakin. Tai ompele näistä eeppinen puskatakki. Kaverin Fjällu kalpenee Buddesi rinnalla. Voit myös käpertyä erämaan rauhassa huovan turvallisen karheaan syleilyyn ja uneksia liennytyksestä.
Iskemätöntä Länsi-Saksan armeijan ylijäämää. Ehjiä, puhtaita ja käyttämättömiä. Suorastaan häkellyttävän hyvässä kunnossa, mutta toki hienoinen ylijäämän tuoksu näissä saattaa olla. Mutta se tuoksuu vain vapaudelta ja kaikkoaa tuulettamalla.
Antti A.
Markus K.
Anonyymi