Tässä olis nykypäivänä jo ehkä vintage-nimikkeen alle kuuluvia armeijakintaita 1980-luvulta erinomaisessa kunnossa! Näiden erikoisuus on erillinen liipaisinsormi, jota hyödyntämällä voi käyttää vaikka kiväärin tai kameran liipaisinta tai fillarin vaihteita ja jarruja. Pelkillä sormikkailla ei näin hyvää suojaa saa käsille; ne on pakko tehdä paksummiksi, jotta saadaan yhtä lämpimät.

Tuulenpitävän ja vettähylkivän kuoren alle on laitettu synteettinen lämpövuoraus, minkä ansiosta nämä on kurjissa ja kylmissä olosuhteissa turvallinen tila käsillesi. Saumojen teippauksesta ei osata sanoa muuta kuin että tuskin, eli lätäkköön upotetuista hanskoista tulee vesi luultavasti tihkumalla läpi. Kämmenpuoli on nahkaa, joka tarjoaa hengittävyyden lisäksi hyvän pidon ja kulutuskestävyyden.

Liipasinsormen rakenne on aika fiksu; etusormen voi tietysti vetää sieltä pois ja viedä muiden sormien luokse lämmittelemään. Liipasinsormen mukana voi myös vetää vuorauksen kintaan sisäpuolelle, jolloin ulkopuolelle jää vain ohut kuorikangas, joka ei ole juurikaan tekemisen tiellä. Toki senkin voi tökätä kämmenpuolen sisälle, jos lärpäke häiritsee.

Kokotietoa

Saatiin kolmea kokoa. Leveys on ilmoitetulle koolle just kuten pitääkin, mutta pituus on vähän lyhyt. Jos olet käyttänyt tasohöylää huolimattomasti tai muuten vaan nakkisormi, eipähän ole liiaksi tyhjää tilaa sormenpäiden edessä.

Materiaalit ja hoito

Kämmenpuoli on tosiaan mustaa nahkaa ja kuorikangas vaikuttaisi olevan silnylonia. Mitä se onkin, se hylkii vettä (ja punaviiniä) tehokkaasti. Pörröinen lämpövuoraus on "chlorofibre", eli yhdenlaista vinyyliä. Konepesu kylmällä, ripusta kuivumaan. Varmaankin sormet ylöspäin on fiksuin suunta, jotta vuorista haihtuva viileä kosteus laskeutuu pois kintaan sisältä.

Ranskalaista ylijäämää

Nämä on 30–40 vuotta vanhoja vermeitä, mutta se ei kunnossa näy. Tekokuitujen ihanuuksia tällainen säilyvyys. Värit saattaa olla vähän eri sävyä parista toiseen, ei kummempaa.