Ruottalainen otti ja teki taistelijan kengästään kumiteräversion joskus ammoisina aikoina. Tämä on tuhoutumaton, helevetin jämäkkä, jäykkä ja karu jalkine ja sopii karuun ja märkään maastoon. Yhdistettynä sopivaan säärystimeen se on varren yläosastaankin vedenpitävä. Kovaa kamaa maailmalla. Ylijäämää ajalta, jolloin ei notkuttu netissä, vaan painittiin karhujen kanssa.

Ominaisuudet

Tarttetko kunnon vedenpitävät rönttäjalkineet, semmoiset, jotka eivät ikinä petä, joilla voi myös hiihtää (siis sillä kunnon vanhalla eräsiteellä, samalla mikä Suomen armeijalla oli just äsken vielä käytössä), ja joihin mahtuu niin paljon sukkaa tai jalkarättiä kun voi näillä leveysasteilla tarvita? Vakiona länsinaapurin kumiterämaiharissa on jollain megatavalla kiinnitetty (suoraanvalettu?) jäykkä pohja, ruskeasta nahasta valmistettu yläosa perinteisellä nauhoituksella ja erinomainen työn jälki. Triviatietona brittien SAS-joukot suosivat mm. näitä Falklandin sodassa jakotavarana toimivien DMS-kenkien sijaan.

Pohjasta vielä sen verran, että vanhalle tuotannolle normaaliin tapaan se koostuu paksusta nahasta ja kumisesta kulutuspinnasta. Osassa kumiosa on todennäköisesti uusin pala tätä kenkää ja suht hyvässä kunnossa. Ja toisissa kumi oli varmaan ihan jees silloin 60-luvulla, kun nämä valmistettiin, mutta saattaa aikojen saatossa olla menettänyt pehmeyttään, joten nämä voivat olla etenkin talvella hippasen liukkaat. Tähän on kolme ratkaisua: A) kävele paremmin (suosittelemme!), B), käy suutarissa ihmettelemässä, C) osta liukuesteet.

Mukana aika usein nauhat, jotka ovat joko nahkaa tai kangasta. Kokonaan uusiin voi olla järkevää investoida sillä vanhoihin kengännauhoihin ei kantsi hirveästi luottaa. Puolisentoista metriä on jo todella hyvä pituus. Pohjallisia ei todennäköisesti ole mukana.

Kenkä on jäykkä, eikä taivu ihan tosta noin vaan. Tämä saattaa olla ihan tarkoituksellista, sillä näin kärjen kumi ei pääse varsinaisesti kulumaan taittumisesta, jolloin jalassa on lähes ikuinen kenkä.

Kunto

Käytettyä ruotsalaista ylijäämää, mutta oikein käyttökelpoisessa kunnossa. Nauharei'issä on usein messingille ominaista viherätävänsinistä hapettumaa, voikin olla että ne irtoilevat käytössä, mutta niitähän voi uusia tarvittaessa, jos nyt jaksaa. Nahkaosat ovat usein patinoituneet, ja ne kannattaakin huoltaa ennen käyttöä. Kengännauhat kantsii todennäköisesti vaihtaa. Ja laita herran tähden sisälle pohjalliset, sillä niitä ei ole, tai jos on, niin ne kannattaa korkeintaan uhrata kaaosjumalille.

Nämä kantsii pyyhkiä rätillä läpikotaisin ennen käyttöä, sillä kengissä voi olla paikoitellen pieniä määriä vanhaa talkkia, kuollutta pintahometta tai rasvajäämiä. Varoituksen sanana näissä on yksi ensimmäisen maailman suurimmista ongelmista, eli vanha tunkkainen varastohaju. Kaikki tämä on omiaan vaan lisäämään näiden rustiikkista viehätysvoimaa.