Sealskinzit oli ehkä tämän talven paras hankinta. Ei tunnu missään vaikka kenkään menisi lunta, ja näistä tuli myös mun juoksulenkkien vakiovaruste. Nyt kun vielä saisi valikoimaan ohuemmat Sealskinzit muita vuodenaikoja varten!

Vaikka kuinka järki sanoisi että vedenpitävä sukka kuulostaa päällystöupseerilaitoksen parannustehtaan opinnäytetyöltä konseptitasolla, näistä hylkeennahoista on todettava että ovat muuten oikeasti hyvät. Näistä oli joskus muinoin ylijäämänä brittiläinen sotaversio Sealskinzin logolla jossain pienessä sotaputiikissa ja ostin kokeilumielessä testiin. Uskomaton tuote. Sisällä oli villainen (merinoa vai ei, sitä en nyt muista) froteekerros, perverssin tuntoinen hönkivä gortonkisukka ja kulutuspinta päällä. Pidin kesällä 3 päivää varsin hutlukkaassa luonnetestissä näitä jalassa 2 vuorokautta putkeen ja vaihdoin villaisiin siksi aikaa että sain varpaiden välistä kaavittua ojamudat ulos ja kuivattua. Ei rakon rakkoa, vaikka jalassa oli masokismin varpaitakipristävä multikulminaatio M05 viidakkovarsikenkä (jotka tosin eivät selvinneet tästä tempauksesta ehjänä niin mitenkään päin). Talvella toimivat omassa käytössä uskomattoman hyvin pelkältään yhden sukan taktiikalla umpihangessa joukkueen hyökkäysnöyryytyksessä kun todennettiin miten uudistettu hajautettu taistelutapa toimii. Sukat oli tottakai läpimärät sen hetken kun heilahdettiin hangessa, mutta näiden froteerakenne ja aidosti paineella hengittävä ja ihanan footfetisistinen kalvokerros on jotain mitä kannattaa testata ainakin kerran elämässä. Ihan kuin kaikkea muutakin jännää ja vähän huolestuttavaa. Villa kastuu mutta lämmittää, mutta kävellessä pumppaa kosteutta kalvon läpi ulos, tuntui silti ettei osannut toiseen suuntaan kuitenkaan vuotaa. Mikäli ei tehnyt Gore-Texillä elämästään helvettiä niin nämä ovat olleet ihaninta mihin olen varpaani upottanut sitten puhtaiden släpäreiden Thaimaalaisen junanvessan jälkeen. Tietenkään tyhmä ei voi olla vaikka varusteet olisivat kuinka guccia hyvänsä, joten varuste- ja nisäkäshuolto tulee aina olla opeteltu ja treenattu kuntoon ennen kuperkeikkatemppuja. Omat skinzit kärsivät pitkän sodan jälkeen kulutustappion ollessaan niin aktiivisesti käytössä ympäri vuoden että jatkuva jauhaminen lopulta hajotti kalvon kantapään takaa, mutta tähän on samaan mainittava myös että yksikään muu sukka ei ole käytössäni selvinnyt kolmasosaakaan näin pitkään. Näiden kohdalla kannattaa muistaa huoltaa omat ja kaverin varpaat kunnolla niinkuin aina ja valita kalukukkaroksi joku silkkinen sissipipo, sillä vaikka ovatkin perkeleellisen hyvät, sukka kuin sukka saa kolistessa jalan hikoamaan ja jos viettää tunti- tai päivätolkulla aikaa nokiat pykälässä niin aivan varmasti myös hyttyskarkoteaspekti alkaa käryämään silmissä asti. Aktiivinen peseminen ja kuivattaminen huolella kääntäen sukan pari kolme kertaa nurinpäin kuivattelun aikana pitää huolen että eivät kerää basiliskoja tai tuntemattomista lähteistä tulleita viruksia jotka saavat räpylärätin yleisesti döfäämään raatomontulta. Suosittelen lämpimästi testaamaan ja opettelemaan käytön kunnolla. Palvelevat hyvin. Näiden ansiosta olen oppinut keskittymään olennaiseen ja unohtamaan sen kalvoilla kikkailun joka lähinnä vaan stressaa silloin kun pitäisi olla ajatus kirkkaana tehtävässä. Venaashetkisuohon vaan, kenkä varresta tyhjäksi jos käy syvällä ja marssimalla jalat kuivaksi. Kun taktinen tilanne sallii niin puhtaat pykälään ja taas voi uhrata kilometrin tai pari lisää Mielikille. Witu jees mun mielestä.