Armeijaylijäämänä lumilapiot ovat yllättävän harvinaista herkkua, nyt saatiin moisia valikoimiin! Tiukkalaatuista tavaraa Sveitsin alumiiniartisaanien takomoista. Kätevän kokoisena sotavarusteena tämä mahtuu auton takakontin lisäksi repun kylkeen mettäreissuille!
Lapa on lumilapioille tyypillisesti alumiinia, muutamasta osasta koostuva tekele on pistehitsattu ja / tai niitattu kasaan. Lopputulos on tosi jämäkkä, vaikka lapion löisi lunta huitoessa kiveen, ei tartte pelätä liitosten antavan periksi.
Varsi on puuta, tosi hyvää sellaista ja tarpeen tullen helposti vaihdettavissa: kaksihaarainen lapa kiristetään varren ympärille renkaalla, lisävarmistusta kiinnitykseen tuo puuhun pureutuva nuppi. Mitään ruuveja sun muita tässä kiinnityksessä ei ole, rengaskin pelaa pelkällä kitkalla. Erittäin yksinkertaista - erittäin luotettavaa!
Pro-Tip: Vaihdettava varsi on muuten tosi kova juttu, lyhyellä varrellakin pärjää oikein hyvin, mutta pidempikestoista lapioimista varten pitkä varsi on mukavampi käyttää. Ota sopivan pitkä karahka, karsi oksat ja sovita lapaan. Ei vie kuin kymmenkunta sekuntia ja keppejä nyt löytyy joka metsästä, tosi hyvä kikka talvisilla eräreissuilla kaikenmaailman monttujen kaivuuseen! Katso lisätuotekuva esimerkkisuorituksesta!
Ja mitä historiallisia reliikkejä, nämä näyttävät kaikki olevan samaa ASS-firman vuoden 1939 valmistuserää. Varmaan ensimmäinen, viimeinen ja ainoa erä mitä näitä on koskaan valmistettu, senverta ikuisesta laatutyöstä on kyse. Jotain kertoo sekin, että nämä ovat kaikki selvinneet toisen maailmansodan kauhuista, jolloin sveitsiläiset läpsivät vähät väliä niin natseja kuin liittoutuneitakin turpaan!
Käytettyjä, suurin osa aivan erinomaisessa kunnossa. Niinno, yhdessä on kyllä pari luodinreikää, ei haittaa käyttöä millään lailla.
Kun sveitsiläinen tekee käyttöesineen, se on yleensä jämptisti just eikä melkein. Oikeasti kevyt alumiininen lumilapio on todistanut kenttäkelpoisuutensa kun se kestää seuraavat asiat:
- Teräsjäähän kairattujen reikien välien rikkominen käyttämällä lapiota talttana jota hakataan halolla.
- Pekonin paistamisen nuotiolla. (Kyseessä tuskin on kauhean elintarvikekelpoista alumiinia. Ei suositella ruoanlaittoon! Mutta aika hauskaa se silti on.)
- Lumen lapiointi.
Lapio on edelleen täydessä iskussa, samoin vaihdettava varsi. Vuonna 1939 vissiin tehtiin tuhoutumattomia varusesineitä. Hyvä niin.
VesaLue artikkeli:
Talvieräilyä Evolla 6.-8.2.2015
Markku L.
Teemu P.
Perttu T.