Puuvartinen kenttälapio tsaarinajan Venäjältä. Ainakin osa ihan ekan maailmansodan valmistetta, mutta seassa voi olla myös pikkaisen uudempia. Todella upea pala sotahistoriaa, mutta aivan hanurista kaivaa tällä mitään muuta kuin verta nenästään.
Hupsista saatana! Nyt kävi silleen, että me ostettiin Itävalta-Unkarin lapioita ja sekaan oli sujahtanut myös saman aikakauden venäläisiä lappareita, jotka on hyvin samannäköisiä, mutta niissä on kyriilisiä hieroglyfejä terässä. Nyt tää loppuerä näyttäisi olevan pelkästään venäläisiä, joten siksi tämä päivitys. Jos satuit saamaan venäläisen ja et halua sellaista, niin ota yhteyttä meidän asiakaspalveluun.
Nämä on mahdollisesti yli sata vuotta vanhoja. Osasta valmistusvuosi on nirhautunut pois vuosien saatossa, joten sitä ei voi varmentaa. Osasta näkee, että nämä on valmistettu vuonna 1915. Eli emme voi vannoa, etteikö seassa olisi joku pikkuisen myöhempien aikojen lapiokin. Mallihan ei juuri muuttunut sesonkien mukaan.
Tämä on simppeli suoravartinen kenttälapio, jonka kokopituus vaihtelee noin 51-61 cm välillä, koska osassa on pitempi myöhemmin vaihdettu varsi. Muistuttaa hyvin paljon tokan maailmansodan saksalaista. Fiksumpi olisi laittanut puisen varren päähän kahvan, mutta näissä on kuljettu omia polkuja ja vetäisty tilalle jännä dildohenkinen pallukka. Seassa saattaa olla myös jokunen suoralla varrella ilman palleroa. Varsi voi olla myös maalattu vihreäksi. Valtaosa näistä on lyhyellä maalaamattomalla, tummaksi patinoituneella ja pallukallisella varrella, joten hyvin todennäköisesti saat sellaisen.
Terä on tylppäkärkinen eli samantyyppinen kuin lumilapioissa. Osassa terän sivut on teroitettu, osassa ei.
Jos elämänfilosofiasi nojautuu moderniin tehokkuusajatteluun, tämä lapio on sinulle yhtä hyödyllinen kuin bikinit virtahevolla. Varsi on helvetin lyhyt, ergonomia infernaalisen paska ja tylpällä kärjellä kaivaa kivasti lähinnä sieluunsa haavoja. Mutta perinne-eräilijä ja historian elävöittäjä ei modernista hapatuksesta välitä. ilo kumpuaa siitä, että pungerretaan vaikeuksien kautta voittoon. Ja tätä vaikeammaksi on vaikea laittaa.
Käytettyä venäläistä ylijäämää. Ikäänsä nähden nää on hyvässä kunnossa. Mutta koska nää on siis käytettyjä ja mahdollisesti myös sotia nähneitä, niin kyllä näissä käytön jälkiä on. Terässä voi siis olla naarmuja, klommoja, ruostetta ja likaa. Varret on patinoituneita ja naarmuuntuneita, ja edelliset omistajat on saattaneet kaivertaa niihin nimikirjaimia, numeroita tai rivoja viestejä. Putsaamalla näistä tulee kyllä aika päheitä