Battle belt setup on mahdollista tehdä monella tapaa. Kaikkea varustautumista ohjaa vain ja ainoastaan käyttötarkoitus – tässä artikkelissa käyttötarkoituksena on menestyminen tarkka-ammuntakilpailussa. Tarkka-ammunta on virallinen Reserviläisurheiluliiton alainen sotilaistaitoon ja pitkän matkan ammuntaan keskittyvä urheilulaji, jonka isoimpia kotimaisia, vuosittain järjestettäviä kilpailuja ovat FinnSniper ja suomenmestaruuskilpailu Häyhä SM.
Tarkka-ammuntakilpailuissa on hyvä olla tietty varustus, ja jossain muussa tarkoituksessa sitten toinen. Kilpailutilanteessa varustus on lähtökohtaisesti varsin riisuttu, ylimääräinen rompe haittaa ja hidastaa toimintaa. Tässä artikkelissa vuoden 2022 FinnSniperin voittajajoukkue kertoo, mitä he kantoivat kilpailussa battle belteissään.
Yksi hyvä tapa kehittää ampumataitoa pötköttelyammunnan sijaan on PRS-harjoittelu ja -kilpailut (Precision Rifle Series), jossa ammutaan rajoitetulla patruunamäärällä pieniä ja kaukana olevia maaleja useimmiten hankalista asennoista ja aikapaineen alla. Tämä on kuitenkin vain ammunnan harjoittelua.
PRS-harjoittelua taisteluvarustuksessa battle beltin kera.
Tarkka-ammuntakilpailuissa, kuten FinnSniper, mitataan laajasti sotilastaitoja. Kilpailut ovat monipäiväiset ja jaettu rasteihin. Rasteilla toki useimmiten ammutaan, mutta yhtä lailla pisteitä jaetaan esimerkiksi taisteluensiavun antamisesta, tiedustelutiedon keräämisestä, koordinaattien määrittämisestä, tulikomennon antamisesta ja suunnistamisesta. Ja kun ammutaan, hyvin usein se tehdään tuntemattomille etäisyyksille, eikä laseretäisyysmittaria välttämättä saa käyttää – etäisyys tulee määrittää optiikan milliradiaaniristikon avulla mitaten ja milliradiaanikaavaa käyttäen. Jos etäisyyden ja tuulen arviointi menee pieleen, voit olla varma ettet osu lähellekään 1000 metrin päässä olevaa jaster-maalia.
Ennen muinoin taisteluvyöt olivat ihan kirjaimellisesti vöitä, joihin oli saatettu laittaa roikotteluhenkselit. Vyölle sitten kiinniteltiin taskuja tai laitettiin suoraan roikkumaan lippaat ja perunanuijat ynnä muut. Nyttemmin jalkaväen muodissa on hieman erityyppiset ratkaisut, joiden keskiössä on useimmiten suojautuminen sirpaleilta ja muilta ilmassa lentäviltä asioilta. Reikien tekemiseen ja paikkaamiseen tarvittavat varusteet toki asetellaan kantolaitteeseen saataville kuten ennenkin.
Battle beltille ei oikein ole järkevää suomennosta – koska suomalaisittain katsottuna taisteluvyö, tetsari, tarkoittaa hieman muuta – mutta kyseessä on kuitenkin tietyllä tapaa paluu vanhaan hyvään aikaan ja varusteiden roikotteluun lanteiden seudulla. Battle beltit ovatkin suosittuja sellaisissa tehtävissä, jossa vältetään rintakehän ja vatsan seudun tukkimista varustetaskuilla. Tästä päästäänkin tarkka-ampujiin, jotka viettävät paljon aikaa vatsallaan joko asemassa löhöten tai ryömimällä liikkuen. Möhkälemäiset esineet vartalon etupuolella tekevät elämästä vaikeaa kun haetaan ampuma-asentoa, ja varsinkin kun pitäisi edetä mahdollisimman matalana epätasaisen maaston yli (kuvittele mielessäsi jokin muhkurainen kanervikko tai juurakkoinen metsämaa).
Esimerkki battle belt setupista.
Battle beltteinä käytetään sekä leveitä, PALS-kujastoisia vyönpäällisiä, joiden sisään tulee simppeli varustevyö, että kokonaisratkaisuja ilman erillistä sisävyötä, kuten Sioenin Tacticum Battle Belt. Jotkut käyttäjät suosivat samassa tarkoituksessa kapeampia ampujan vöitä, joissa joko on PALS-kujastoa tai sitten ei. Eri variaatioissa on hieman erilaisia teknisiä yksityiskohtia, mutta käyttö ja varustetaskujen sijoittelu tapahtuu samalla lailla. Kyse on pitkälti makuasiasta.
Kuten noheva reserviläinen jo siellä tiesikin, battle beltille laitetaan niitä samoja asioita kuin muihinkin varusteliiveihin: reikien tekemiseen ja paikkaamiseen tarvittavia vehkeitä. Suomeksi tämä tarkoittaa patruunoita ja ensiaputarvikkeita. Tarkka-ampujan on myös saatava käsiinsä tiettyjä varusteita ilman, että hän joutuu nousemaan makuuasennosta.
Hyvä, jaksoit lukea tänne asti – kohta pääsemme asiaan!
Varusteita kannetaan ja sijoitellaan kilpailussakin pääpiirteissään kehäajattelun mukaan. Kilpailun rasteilla suorituksen aikana mukana on ne varusteet, joita suorituksissa tarvitaan. Tähän tyypillisesti kuuluu ensimmäisen ja toisen kehän varusteet, kuten aseet, patruunat, ensiapuvälineet, partioradiot, ja tarkka-ampujien erityisvarusteet. Varustus rastisuorituksen aikana voi olla riisutumpi kuin mitä se ehkä todellisessa kovassa tilanteessa saattaisi olla. Kyseessä on kuitenkin kilpailu, ja voittamaan tullut joukkue yleisesti ottaen optimoi tekemisensä ja varusteensa parhaan kilpailullisen tuloksen saavuttaakseen, eikä niinkään larppaa jonkin kuvitelman mukaan. Vaikka varustusta olisikin virtaviivaistettu, ensimmäisen ja toisen kehän tarkka-ampujan varusteista kertyy kilpailussakin helposti 25 kiloa kannettavaa. Pelkkä kunnollinen tarkkuuskivääri varusteineen, optiikoineen ja täydellä lippaalla voi painaa jo 10 kiloa.
Savolaisia metsäkääpiöitä odotusalueella.
Riippuen kilpailusta, ruokailu ja muu huolto saattaa olla mahdollista vain rastien välisen liikkumisen ja rastien odotusalueella olemisen ajan – majoitukseen tai omalle ajoneuvolle ei välttämättä ole pääsyä ennen iltaa. Kilpailuteknisistä ja turvallisuussyistä yöt on (pääasiassa) rauhoitettu lepoa ja huoltoa varten, ja majoitusalueet ovat määrättyjä ja pysyvät pystytettyinä kilpailun ajan – aivan kaikkea materiaalia ei tarvitse kantaa rastien välillä jatkuvasti mukana. Ja jos mahdollista ja kilpailun järjestäjän taholta sallittua, esimerkiksi rastien odotusalueille voi rastisuorituksen ajaksi jättää kantamuksia kuten rinkan, jossa on päivän aikana tarvittava muona ja täydennysvesi.
Esimerkki battle belt setupista.
Vuoden 2022 FinnSniperin mestaruuden vei kolmikko Kirkkonummen Seudun Reserviläisistä. Heidän partioonsa kuului tähystäjä, ampuja ja niin sanottu suojamies. Tähystäjällä ja ampujalla oli aseina pulttilukkoiset kiväärit kaliiperissa .338 Lapua Magnum, ja suojamiehellä itselataava kivääri kaliiperissa .308 Winchester.
Karkeasti kuvailtuna: tähystäjän tehtävä on johtaa partiota, mitata etäisyyttä ja tuulta, ja ballistiikkataulukkoa tulkiten antaa ampujalle oikeita koroarvoja, ja spotata ampujan laukauksia sekä antaa korjauksia ohi menneiden laukausten iskemien perusteella. Ampujan tehtävä on ampua. Joillakin rasteilla tähystäjäkin ampuu, jos on tarpeen tai sitä rastilla edellytetään. Suojamies suojaa partiota ja ampuu lähimaaleja tulivoimaisemmalla aseellaan.Rasteilla, joilla tehdään muuta kuin ammutaan, kaikki partion jäsenet tekevät asioita oman osaamisensa mukaan. Toisinaan rastinpitäjä saattaa määrätä tehtäviä, esimerkiksi ilmoittamalla, että joku partion jäsen on haavoittunut ja toisten pitää toimia tilanteen mukaan. Tällöin on hyödyksi, että partion jäsenet osaavat ristiin toistensa hommia – monipuolisuus on aina valtti.
FinnSniper-kilpailun viimeisellä rastilla kaikki ampuja-tähystäjä-parit suorittavat tehtäviä yhtäaikaa.
Mestarikolmikolla oli rasteilla mukana taisteluvarustus naamiopuvun kera ja pienemmät reput, joissa kulki mukana muun muassa tähystäjän spotteriputki, erilaisia tukipusseja hankalilta pinnoilta ampumiseen ja tripodit aseille sekä spotteriputkelle. Varustukseen kuului ase, battle belt taskuineen ja rinnan päälle asettuva admin-tasku, niin sanottu kengurupussi. Kengurupusseissa oli mm. VHF-radiot, tähystäjällä ballistiikkataulukot ja kiikarit, ampujalla suklaapatukoita ja karkkipapereita, suojamiehellä rautalankaa, josta hänelle väännettiin asioita.
PRO-TIP: Jos haluat virtaviivaistaa Särmä TST yleistaskujen vetoketjun availun, poista toinen narulenkki (rintakehäsi keskilinjaa lähimpänä oleva). Käytännössä siis kaksisuuntaisesta vetoketjusta tehdään yksisuuntainen. Nyt tasku avautuu, kun vedät vetoketjun edestä taakse, ja sulkeutuu toisin päin. Näin ei tarvitse enää katsoa, että missä ne narulenkit ovat – tästä on etenkin hyötyä pimeällä toimittaessa. Tämä pienentää myös mahdollisuutta, että tasku jää epähuomiossa auki.
Pitää muistaa, että oikeat varusteet vain mahdollistavat partion oman potentiaalin toteuttamisen. Partion menestyminen kilpailuissa edellyttää jäseniltä rautaista henkilökohtaista osaamista ja etenkin yhdessä harjoittelemista. Joten ei muuta kuin ampumaradalle ja kursseille siitä – piiput kuumiksi ja ylimenot rapeiksi!