Minulle tuli kaikinpuolin hyväkuntoinen yksilö. Menee taatusti monta vuotta metsästysreppuna ja lyhyillä päiväretkillä.

Hankin tämän repun tunkiolta hetken mielijohteesta. Joku brittisoturi oli sulattanut Mentoksensa ja pari tikkukaramellia sen taskuun. Putsasin repun, ja se oli kuin uusi. Tämä yksilö syrjäytti sekä pienen että ison Rynnäkkörepun päivittäisessä läppäri- ja urbaanikäytössä. Ehkä sen paras ominaisuus on erikseen avattava alaosio. Minulla on siellä hygieniapussi ja vaihtovaatteet. Joskus saattaa herätä yllättävistä paikoista. Lisäksi lokerossa on sadeviitta. Rynnäkkörepuissa on vähän liikaa remmeleitä urbaaniduunitouhuiluun. Tämä ei vaikuta yhtä hörhöltä ihmisten ilmoilla. Neljätoistatuumainen läppäri, headset, varavirta ja random kamat kulkevat päälokerossa. Sivutaskut ovat tilapäiskäyttöön, jos kaupasta tulee hankittua vaikka aiemminkin mainittu sixpack per tasku. Läpän pikkutasku on yllättävän iso. Se kilpailee tasapäisesti naisten käsilaukkujen kanssa. Siellä kulkevat, kynät, lääkkeet, pienet työkalut, käyntikortit jne. jne. Materiaali on pirun tuhtia. Nipstaakelit vaikuttavat kestäviltä. Vetoketjut toimivat juuri niin kuin pitääkin. Ainoa mieleen tuleva negatiivinen seikka on aiemminkin mainittu palloutuminen piukkaan survomisen vuoksi. Ajattelinkin sujauttaa selkätaskuun vaikka ohuen vanerilevyn. Ai niin, toinenkin negatiivinen juttu. Koska läppä suorastaan huutaa ylipakkaamaan reppua, se lärpsyttää ikävästi, jos et ylipakkaa. Siitä syystä ompelin kiinnitysremmelit repun alaosaan, jolloin vajaastikin pakattu reppu sulkeutuu särmästi.