Armeijan kuusvitoset ovat reisitaskuineen aika modernihkot pögät sarkahousuiksi. Nämä poistuivatkin intin varastoista vasta 2000-luvulla. Pirun kovalaatuista tavaraa, ja alkavat loppua maailmasta.

60-luvulla oltiin Suomessa ajan hermolla - näistä löytyykin nykymaailman mukavuuksia, kuten isot reisitaskut ja saapaslenksut (tai jos lenksut puuttuvat, tee itse). Ei ihmekään, että näitä jaettiin ainakin vielä vuonna 2007 Lapissa tasavallan etuja valvoville palvelusmiehille. Lopulta tämä kaatui siihen, että vähänkin isommat koot loppuivat kesken ja loput, käyttämättömät pienemmät koot myytiin pois pilkkahintaan. Sarkapuku oli/on oikeasti aika hyvä kylmällä kelillä, eikä sisällä keinomateriaalista tehtyjen vastineiden tulenarkuutta ja sulamisongelmia. Näillä housuilla selviytyminen napalmihyökkäyksestä on todennäköisempää kuin muilla!

Siinä menetettiin jotain hienoa, kun sarkakankaasta valmistetut vaatteet poistettiin Puolustusvoimaimme vahvuudesta. Sarka nääs on talvella ja välikausilla sillai ehkä paras asia ikinä, nimenomaan siis tämmöinen ihan oikea, laadukas sarkakangas, eikä mikään polyesterhöttö jota tuppaa näkemään valitettavan usein. Oikea villasarka lämmittää, hengittää tosi hyvin, ei kastu helposti mutta lämmittää märkänäkin. Se on ominaisuuksiltaan kuin villapaita, mutta huovutettu kestäväksi. Nykyään tämmöisen kankaan valmistaminen maksaa tosi paljon ja sen takia tässä on kova diili ihan käytännöllisyydenkin mittarilla. Intin ohjeistuksessa on ainakin joskus vaadittu että kankaan pitää olla "ainakin 85 % villaa".

Aitoa SA-tavaraa

Käytettyä tavaraa, mutta oikein kivassa käyttökunnossa. Pääkuviin eksyivät käyttämättömät housut. Lisää ei vältsiin tule ikinä koskaan, todella sattumanvarainen saatavuus.

Pro-tip: sellaisenaan nämä menevät käytännössä minkälaiseen käyttöön vaan: kylille, metsästykseen, pyöräilyyn, eräilyyn, ihan mihin vain. Vaan ratkomalla reisitaskut irti, passaavat housut vanhan ajan sarkahousuiksi esim. teatterikäyttöön ja kevytmieliseen re-enactmentiinkin.